Drew Weissman
Drew Weissman (s. 7. syyskuuta 1959 Lexington, Massachusetts, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen lääkäri, lääketieteen tutkija ja professori, joka palkittiin 2023 Katalin Karikón kanssa Nobelin lääketieteen palkinnolla. He onnistuivat muokkaamaan lähetti-RNA:ta niin, että se säilyi elimistössä normaalia pidempään. Tutkimuksen pohjalta on kehitetty esimerkiksi mRNA-pohjainen SARS-CoV-2-rokote.
Nuoruus ja opinnot
Weissman syntyi 1959 Massachusettsin Lexingtonissa. Nuorena hän nautti urheilusta, itsepuolustuslajeista sekä tieteistä ja valmisti high school -aikana isänsä perustamassa yrityksessä optisia peilejä satelliitteja varten.[1][2]
Weissman opiskeli biokemiaa ja entsymologiaa Brandeisin yliopistossa ja suoritti 1981 maisterin tutkinnon. Lääketieteen tohtoriksi hän valmistui 1987 Bostonin yliopistosta. Siellä Weissmanin alaa olivat immunologia ja mikrobiologia. Hän sai 1990 valmiiksi erikoistumisjaksonsa sisätaudeista Bostonin Beth Israel -sairaalassa.[2]
Ura
Weissman pääsi vuonna 1990 työskentelemään Yhdysvaltain terveysvirastoon, missä hän toimi neljän vuoden ajan Anthony Faucin alaisuudessa National Institute of Allergy and Infectious Diseasen laboratoriossa.[1] Weissmanista tuli 1997 Pennsylvanian yliopiston tutkija, ja hän toimi 2006–2013 lääketieteen associate professorina ja professorina 2013–2021. Hän työskenteli 2007–2016 myös Philadelphian veteraanisairaalan lääkärinä.[3]
Pennsylvanian yliopistossa Weissman alkoi tehdä yhteistyötä Katalin Karikón kanssa RNA:n ja lähetti-RNA:n parissa. Weissman ja Karikó havaitsivat 2000-luvun alkupuolella, että muokatulla lähetti-RNA:lla pystyi välttämään elimistön immuunijärjestelmän välittömän reaktion. Näin lähetti-RNA pystyy olemaan aktiivinen pidempään ja pääsemään soluihin, jotka sitten voivat alkaa tuottaa antigeenejä tai muita proteiineja tauteja vastaan taistelemiseen. Tutkijat olivat muokanneet lähetti-RNA:ta korvaamalla uridiinin pseudouridiinilla.[2]
Weissman aloitti 2021 Pennsylvanian yliopiston rokotetutkimuksen Roberts-professorina sekä Penn-instituutin RNA-innovaatioiden johtajana.[3]
Merkitys ja tunnustukset
Weissman on saanut monia tunnustuksia työstään ja sen vaikutuksista rokotetutkimukseen. Weissman on saanut muun muassa Asturian ruhtinattaren palkinnon (2021), Albert Lasker -palkinnon kliinisestä lääketieteellisestä tutkimustyöstä (2021), Louisa Gross Horwitz -palkinnon (2021), Japani-palkinnon (2022) ja Nobelin lääketieteen palkinnon (2023).[3][4]
Weissmanin ja Karikón tutkimustyö sai maailmanlaajuista huomiota koronapandemian myötä, sillä heidän tutkimuksensa auttoivat kehittämään nopeasti SARS-CoV-2-rokotteita uutta koronavirusta ja sen aiheuttamaa covid-19-tautia vastaan.[5]
Lähteet
Aiheesta muualla
1901–1925
|
1901: Behring
1902: Ross
1903: Finsen
1904: Pavlov
1905: Koch
1906: Golgi, Ramón y Cajal
1907: Laveran
1908: Metšnikov, Ehrlich
1909: Kocher
1910: Kossel
1911: Gullstrand
1912: Carrel
1913: Richet
1914: Bárány
1919: Bordet
1920: Krogh
1922: Hill, Meyerhof
1923: Banting, Macleod
1924: Einthoven
|
1926–1950
|
1926: Fibiger
1927: Wagner-Jauregg
1928: Nicolle
1929: Eijkman, Hopkins
1930: Landsteiner
1931: Warburg
1932: Sherrington, Adrian
1933: Morgan
1934: Whipple, Minot, Murphy
1935: Spemann
1936: Dale, Loewi
1937: Szent-Györgyi
1938: Heymans
1939: Domagk
1943: Dam, Doisy
1944: Erlanger, Gasser
1945: Fleming, Chain, Florey
1946: Muller
1947: C. Cori, G. Cori, Houssay
1948: Müller
1949: Hess, Moniz
1950: Kendall, Reichstein, Hench
|
1951–1975
|
1951: Theiler
1952: Waksman
1953: Krebs, Lipmann
1954: Enders, Weller, Robbins
1955: Theorell
1956: Cournand, Forssmann, Richards
1957: Bovet
1958: Beadle, Tatum, Lederberg
1959: Ochoa, Kornberg
1960: Burnet, Medawar
1961: Békésy
1962: Crick, Watson, Wilkins
1963: Eccles, Hodgkin, Huxley
1964: Bloch, Lynen
1965: Jacob, Lwoff, Monod
1966: Rous, Huggins
1967: Granit, Hartline, Wald
1968: Holley, Khorana, Nirenberg
1969: Delbrück, Hershey, Luria
1970: Katz, Euler, Axelrod
1971: Sutherland
1972: Edelman, Porter
1973: Frisch, Lorenz, Tinbergen
1974: Claude, Duve, Palade
1975: Baltimore, Dulbecco, Temin
|
1976–2000
|
1976: Blumberg, Gajdusek
1977: Guillemin, Schally, Yalow
1978: Arber, Nathans, Smith
1979: Cormack, Hounsfield
1980: Benacerraf, Dausset, Snell
1981: Sperry, Hubel, Wiesel
1982: Bergström, Samuelsson, Vane
1983: McClintock
1984: Jerne, Köhler, Milstein
1985: Brown, Goldstein
1986: Cohen, Levi-Montalcini
1987: Tonegawa
1988: Black, Elion, Hitchings
1989: Bishop, Varmus
1990: Murray, Thomas
1991: Neher, Sakmann
1992: Fischer, Krebs
1993: Roberts, Sharp
1994: Gilman, Rodbell
1995: Lewis, Nüsslein-Volhard, Wieschaus
1996: Doherty, Zinkernagel
1997: Prusiner
1998: Furchgott, Ignarro, Murad
1999: Blobel
2000: Carlsson, Greengard, Kandel
|
2001–
|
2001: Hartwell, Hunt, Nurse
2002: Brenner, Horvitz, Sulston
2003: Lauterbur, Mansfield
2004: Axel, Buck
2005: Marshall, Warren
2006: Fire, Mello
2007: Capecchi, Evans, Smithies
2008: zur Hausen, Barré-Sinoussi, Montagnier
2009: Blackburn, Greider, Szostak
2010: Edwards
2011: Beutler, Hoffmann, Steinman
2012: Gurdon, Yamanaka
2013: Rothman, Schekman, Südhof
2014: O’Keefe, M.-B. Moser, E. Moser
2015: Campbell, Ōmura, Tu
2016: Ōsumi
2017: Hall, Rosbash, Young
2018: Allison, Honjo
2019: Kaelin, Ratcliffe, Semenza
2020: Alter, Houghton, Rice
2021: Julius, Patapoutian
2022: Pääbo
2023: Karikó, Weissman
|
|
---|
| Kansainväliset | |
---|
| Kansalliset | |
---|
| Tieteilijät | |
---|
|
|
|